Niin paljon ollaan menossa koko ajan, että blogin päivitys on jäänyt. Mieluummin olen metsässä tai agilitykentällä kuin koneen ääressä, varsinkin kun arkisin työ on 8h koneen tuijotusta. Tässä kuitenkin pientä päivitystä meidän puuhailuista.
Paljon on treenattu kaikenlaista. Wiin kanssa rakennettiin kepit kokonaan uudestaan 2x2 metodilla ja en voi muuta kuin suositella. Nyt löytyy kepit käskyllä kaikkien muiden esteiden joukosta ja sisäänmenoista on tullut paljon varmempia. Edelleen pitää muistaa harjoitella erilaisia vientejä kepeille, sekä sivuirtoamista ja jättäytymistä. Mutta ai että pienellä vaivalla saatiin meidän kepeistä aivan loistavat! Keppien lisäksi viime aikojen treenien aihe on ollut rimavarmuus suorilla ja tyhjiin hyppääminen. Pudotetusta rimasta annan välittömän palautteen, mutta nyt olen alkanut myös ylistää ja erikseen palkata vaikeiden kohtien puhtaita hyppyjä. Olen huomaavinani pientä yritystä Wiiltä hypätä paremmin ja puhtaammin.
SM-kisoihin emme sitten päässeet, kun tuplanolla jäi aina kiinni siitä yhdestä rimasta tai muusta tyhmästä virheestä aivan toisen radan loppupuolella. Ei kestänyt oma hermo 'pakkosaadatupla' -painetta ei. Ja niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäisissä kisoissa SM:n jälkeen me tehtiin rennot kivat radat ja saatiin se TUPLANOLLA :D. No, nyt se on sitten plakkarissa ensi kesää varten. Myös pari muuta nollaa on kertynyt ja sen lisäksi juhannuskisoista ensimmäinen SERT-H eli hyppyvaliokello lähti käyntiin naps! Jatkossa onkin itsellä täysi keskittyminen kisoissa siihen, että pysyisin rentona ja radalla olisi kivaa. Wiihän nauttii radalla täysin siemauksin, mutta minä olen leppoisa kuin rautakanki. Ajoittain onnistun työntämään jännityksen taka-alalle ja sen sitten huomaakin menossa eli ehdin ohjata oikein ja radat tuntuvat paljon helpommilta kuin ovatkaan. Agilityhommien ulkopuolella ollaan käväisty myös näyttelyssä ja Wii oli Salon ryhmänäyttelyssä ROP saaden toisen sertinsä! Yokonkin kanssa on treenailtu, mutta paljon paljon maltillisemmin. Ollaan haettu vauhtia ohjauskuvioihin ja harjoiteltu ihan pentuagilitynä puomin alastulokontaktia sekä keinua niin, että apuohjaaja pitää kiinni, eli haetaan vain juoksua päätyyn asti. Pari kertaa kokeiltiin keinun laskemista rauhallisesti, mutta se hidasti huomattavasti päätyynjuoksua, joten palattiin vahvistamaan sitä ilman keinumista. Keppejä on aloitettu 2x2 metodilla, mutta Yoko on paljon paljon 'hitaampi' oppimaan kuin Wii aikanaan, pohdiskelee paljon ja väsyy nopeasti, joten näitäkin tehdään vain silloin kun on fiilis. Ehtii tuon myöhemminkin. Tässä pieni videonpätkä tämänpäiväisistä harjoitteista. Videokuvan ulkopuolelta tehtiin myös ensimmäisen kerran pussia itsenäisesti eli ilman pussin nostoa. Myös minikorkuinen rengas onnistui tänään ensimmäistä kertaa possunfileellä houkuteltuna. Ylipäätään palkkaan Yokoa mahdollisimman vähän nameilla ja aina kun mahdollista, lelulla. Lelu tuntuu toimivan melko hyvin ja nyt alkaa pikkuipanassa näkyä pientä kuumenemista lajiin ja leluun. Neiti myöhäisherännäinen näykkäsi tänään lahkeesta kun lelu meni taskuun =).
Vapaapäivähän tarkoittaa sitä, että ajellaan hallille päiväsaikaan omatoimitreeniin.
Wiin kanssa tein kahden okserin ja pituuden suoran niin, että suora kaarsi loivasti ja päätyi putkeen. Ensimmäisellä kerralla okserin toinen rima tuli alas. Tästä välitön palaute ja uudelleen alusta. Vielä toisellakin kerralla rima rapsahti, josta välitön palaute ja aloitettiin jälleen alusta. Tämän jälkeen rimat ja pituuden palikatkin pysyivät paikoillaan ja Wii selvästi keskittyi paremmin. Ekalla takaakierrolla okserin rima tuli jälleen alas, mutta uusinnoilla sitä ei enää käynyt. Tehtiin suoratreeniä myös vaihdellen omaa sijaintiani sekä sitä liikunko edellä, takana vai pysynkö paikoillani. Kutsuin Wiitä myös riman päällä mikä ei vaikuttanut enää alun häröilyiden jälkeen hyppyyn mitenkään. Oikein hyvä treeni siis. Eli periaatteessa Wiin ongelma näillä esteillä lienee kiire ja keskittymättömyys, eli yrittää painella läpi kun yli ei ehdi. Näitä treenataan jatkossakin. Lisäksi tehtiin munapalkalla itsenäistä puomia sekä keppien avokulmaa. Puomilla vielä jarruttelee alasmenolla, jos itse jään taakse, mutta lentävä palkka sai hiukan nopeutta laskeutumiseen. Näitä lisää! Keppien avokulman helpottamiseksi otin ohjurin käyttöön. Ilman ohjuria paukkasi vaan ekaan väliin mihin osui. Kun laitoin ohjurin, alkoi oikeasti katsoa mihin juoksi. Myös tätä tulee harjoitella paljon lisää.
Yokon kanssa tehtiin pentukurssin kotiläksyjä. 2o2o harjoittelu on Yokon mielestä parasta nyt varsinkin kun se on hiffannut, mistä se naksu tulee. Melko hyvällä syklillä tulee nenäkosketuksen tarjoaminen ja tätä pitää nyt vahvistaa paljon. Putkea tehtiin myös vähän, mutta enemmän sitten keskityttiin siihen itsenäiseen hypyn hakemiseen. Pääsin jo noin puolen metrin päähän siivekkeestä ja hienosti Yoko meni hypyn kautta eikä edes yrittänyt oikaista minun ja siivekkeen välistä. Melko fiksu otus tuokin on <3.
Yoko aloitti agilityn Elina Jänesniemen jo Wiin kanssa hyväksi todetulla pentukurssilla. Yoko sai omaksi kotitehtäväksi noudon harjoittelua, mikä on kyllä vielä totaalisen vaiheessa :).
Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi hyppyä, putkea ja kontaktia.
Hyppyjä opetettiinkin nyt vähän eri tavoin kuin Wiille aikanaan. Tai sanotaanko, että sen lisäksi (lähetys, ohjaus ja vastaanotto) on tullut koiran itsenäinen estesuoritus. Eli ensin istuttiin siivekkeen päätyyn itse ja palkka kumpaankin käteen. Ja sitten odoteltiin. Luulin, että saisin istua siinä koko illan, mutta kappas vain mietiskelijä-Yoko hoksasi aika nopeasti miten palkan saa. Eli tarkoitus oli odottaa, että koira itse hoksaa kiertää siivekkeiden välistä toisen käden palkalle. Tätä jatkettiin useamman kertaa ja Yoko paransi koko ajan vauhtia.
Putkea ollaankin jo aiemmin tehty Yokon kanssa, joten se ei ollut mikään ihmeellisyys. Palkka putken päähän ja koira toiseen päähän ja siitä sitten juostiin läpi. Uutena tuli putkella se, että koiralle näytettiin palkka putken päästä, mutta sen jälkeen koira otettiin putken vierelle, mistä lähetys "pimeään putkeen". Yoko teki hienosti ja irtosi hyvin putkeen. Putkella tehtiin myös sivulähetyksiä niin että apuohjaaja piti koirasta kiinni ja ohjaaja oli irti putkesta noin puolessavälissä putkea. Sieltä sitten käsky ja törkkäys putkeen. Loistava lapsonen onnistui tässäkin joka yrittämällä!
Viimeisenä tehtiin kontaktilla 2o2o harjoitusta. Tuota ollaan kokeiltu vain kerran aiemmin, mutta kontaktilla oleminen on Yokon mielestä kivaa. Ihan vielä ei itse osaa tarjota nenäkosketusta, joten vielä auteltiin. Yokolle päätin ottaa käskyksi pelkän "kiipee" eli ei erillistä pysäytyskäskyä, vaan kiipee tulee sitten tarkoittamaan, että juokse mahdollisimman nopeasti siihen tuttuun 2o2o asentoon.
Onpa blogi jäänyt taas hiukan pimentoon, mutta tässä teille kisapäivitystä.
2.2.2013 kisattiin Vantaan Vuokkoset-areenalla Anne Saviojan radoilla. Wii oli kuin takiainen kiinni kädessä, eikä millään irronnut edes loogisissa kohdissa seuraavalle esteelle. Kaksi nollaa sentään saatiin hyppäriltä taisteltua, mutta meno ei tuntunut lainkaan niin hyvältä mitä edellisissä kisoissa. Tulokset siis 0 (-5,57), hyl ja 0 (-2,28). Nollat sijoilla 7. ja 12. Eikä siis vielä myöskään tuplaa, kun hylätty rata oli se keskimmäinen.
16.2.2013 oli Kirkkonummen vuoro. Näin jälkikäteen täytyy todeta, että en ole järin innoissani tuosta Masalan kuplahallista. Se oli meluisa ja hämärä, mutta hiekkapohja oli kyllä hyvä juosta niin koiralle kuin ohjaajalle. Wii oli jos mahdollista vieläkin tahmeampi kuin Vantaalla. Ekalla radalla oli jo henkinen nolla tulossa, kun Wii kielsi putken jotain kahdeksan kertaa. Ei siis suostunut menemään yhteen putkista sieltä toisesta päästä lainkaan. Toiseen suuntaan sama putki kyllä kelpasi. Hyppäriltä siis hylätty suoritus. Wiin tahmaisuutta ei helpottanut yhtään se, että Muotkan Esan radat olivat meille tuoreille kolmosluokkalaisille kovin haastavia. Vaikeita kulmia ja käänöksiä oli paljon. Jos jostain pitää olla tyytyväinen niin kontaktit oli ihan huiput jälleen kerran! Wiin keinua kehuttiin kuulemma katsomossakin :). Tulokset hyl, 7,92 ja hyl.
23.2.2013 ajeltiin jo tutuksi tulleeseen Janakkalan halliin kisaamaan. Tällä kertaa vuorossa oli Heidi Viitaniemen rataprofiilit. Ja minulla oli aivan eri koira mukana, kuin kahdella edellisellä kisareissulla. Raivo-orava is back <3 !!! Asenne oli kummallakin kohdillaan ja sain pistellä tossua toisen eteen oikein kunnolla. Ja nytpä se neitokainen sitten päätti irtoillakin hiukan ja juuri väärällä hetkellä kosauttaen meidän melkein-tuplanollan. No, taisi siinä erheessä ohjaajan rintamasuunnalla ja käden lipsautuksellakin olla osansa. Tuloksena 0 (-2,47, sij. 15.), hyl sekä 5 (-7,68). Kontaktit toimi jälleen loistavasti ja hylkyradalla pääsin oikein aa:ta kehumaan ja kiittämäänkin.
Seuraavan kerran kisataankin sitten TSAU:lla maaliskuussa!
Oikeastaan sitä saksalaisen marssijärjestystä laitettiin tiistain treeneissä ohjaajan päähän ja torstaina sitten kävin kokeilemassa, miten ne sinne ohjaajan päähän ovat uponneet. Nyt peräänkuulutetaan rauhallisuutta takaakierron ohjaamiseen, rintamasuunnan kääntämistä hyppyä seuraavaksi ja liikettä sivusuuntaan, EI takaperin =). Hitsin helppoa näin kirjoitettuna, mutta miten se onkin niin vaikeaa toteuttaa koiran kanssa siellä radalla - varsinkin kisaradalla.
Eiliset treenit meni kuitenkin todella hyvin ja yhteistyö niin saksalaisen, putkeen irtoamisen kuin keppien itsenäisen haun ja suorittamisenkin osalta onnistuivat kivasti. Pitää vaan itse muistaa, että jos äänenpaino kepeille on yhtään painostava niin ääni (uskokaa tai älkää!) painaa Wiin kakkosväliin. Kun käsky on rauhallinen ja ajoissa, Wii osaa hakea oikean keppivälin vähän hankalammastakin avokulmasta. Vahvistin jälleen myös kontaktille jäämistä omasta liikkeestä huolimatta. Selvästi yrittää nyt fuskata ja lähteä ohjaajan liikkeen mukana, joten jossain välissä on tainnut tulla vähän lipsuttua..
Yokon kanssa tehtiin kontaktiharjoitusta, hyppyä vieressä ohjaten sekä putkea. Aiemmin on kerran mennyt suoraan lyhyeen putkeen, nyt tuosta 'mutkatunnelista' tuli ihan hittijuttu :). Lelupalkkaus onnistuu kivasti ja nameja käytettiinkin vain kontaktilla. Tässä lyhyt videokooste meidän puuhasteluista.
Tässäpä videokooste tuloksineen. Ei paljoa juhlittu - yksi nolla-tulos. Ohjaajan päässä oli jonkinsortin mehiläispesä, eikä konsentraatio ollut kovin hyvä. Wii ei lähtenyt ohjauksiin, tosin ohjauksissakin on paljon parantamisen varaa.
- istumista vain vähän, koska tätä tarjoaa jo itsenäisesti aina kun namit kaivetaan esiin
- maahanmenoa tarjoaa heti seuraavaksi jos istumisesta ei palkkaa tipu, tässä lisättiin nyt käsky ja vahvistetaan sitä
- peruuttamisen alkeita opeteltiin myös. Päästiin siihen, että Yoko nojautuu taaksepäin, mutta ei istu. Ensi kerralla sitten odotetaan jo askelta taaksepäin.
- korokkeelle nousu onnistuu hyvin ja nyt jo hyppää korokkeen päälle myös. 2o2o harjoitteluun tarvitaan sittenkin joku matalampi koroke, koska tuo nyt käytössä oleva on fyysisesti liian korkea Yokolle vielä. Lopuksi leikittiin vinkupalloilla. Tavoite on tehdä Yokosta pallohullu, jotta agilitypalkkaaminen olisi vähemmän namipainotteista. Pallo siksi, ettei hamuilisi käsiäni/lahkeitani/minua ylipäätään hampaidensa väliin.
