Harwahammas lapsonen :)

Eilen huomasin, että pikkuoravalta on lähtenyt kaikki alakulmurien väliset ja pari ylähammasta. Hassu harvahammas oravainen siis. Eipä tuo näytä lelunrepimisintoon ainakaan vaikuttaneen. Mutta täysi vatsa tuntuu vaikuttavan. Mahtoi eilen olla liian hyvät pöperöt kun söi itsensä vissiin vähän ähkyyn; ainakin oletan niin koska agsahallilla ei virtaa riittänytkään entiseen malliin..

Harjoiteltiin vain keppejä ja putkea. Kepit aloitettiin taas hiukan isommalla välillä kuin mihin viimeksi jätettiin. Tämä meni kovin helposti ja vaikeutin jo muutaman kerran jälkeen. Nyt pääsimme siihen vaiheeseen, että ihan suoraan juokseminen ei enää onnistunut, vaan aavistuksen piti keppejä 'väistellä'. Oikein hyvällä vauhdilla Otus Oravainen tästä suoriutui ja tuntui palkkautuvan pelkistä kepeistä, joskin lentävän lelunkin perään lähti. Namit oli ihan *pthyiyäk*. Näinköhän mä teen tästä karvapallosesta ensimmäisen keppihullun koirani? Kovin on vaikeaa pitää treenit alle 10 minuutissa kun pikkuinen tuntuu jaksavan paljon toistoja ja on muutenkin ihan messissä koko ajan.

Sisäsiisteys on ihan ok mallilla. Öisin ei enää käy vahinkoja kuin silloin tällöin, kuten eilisen ahmimisen jälkeen. Työpäivän jälkeen lattialta löytyy yleensä pari pisua ja silloin tällöin sikaripötköjäkin.

2o2o

Tällä viikolla on otettu kotitreeneihin peruskäskyjen lisäksi 2o2o harjoittelu kontakteja silmälläpitäen. Puhelinluetteloa apunakäyttäen naksuteltiin aina kun takajalat luettelolla ja etujalat lattialla. Eipä tainnut vielä suurensuurta ahaa-elämystä Wiille tulla, mutta hiljaa hyvää tulee :). Todella vähän ollaan harjoiteltu vielä yhtään mitään, kun en halua pennun kyllästyvän treenaamiseen. Treenihetket pyrin pitämään muutamassa minuutissa. Istuminen onnistuu melko hyvällä onnistumisprosentilla, maahanmeno vaatii edelleen vahvan käsiavun, samoin sivulletulo. Lisäksi ollaan opeteltu jalkojen väliin tulemista. Tänään illalla Wii pääsee taas agihallille mukaan hiukan fiilistelemään.

Suureksi harmiksemme emme sitten päässeetkään Elinan kurssille, vaikka paikka meille vahvistettiinkin jo kesäkuussa. Ikävää on myös se, että kaikki muut kurssit ovat jo täynnä, kun oletin että vahvistettua paikkaa ei pois oteta.

Koulutuspäivitys tähän asti..

Wii on nyt 4,5 kk ikäinen ja ollaan touhuiltu lähinnä pikkujuttuja tulevan agiuran tueksi. Naksuttimeen ehdollistaminen aloitettiin heti ensimmäisenä päivänä, kun Wii saapui meille. Hyvin tuo on naksun sisäistänytkin ja sen avulla opetellaan peruskäskyjä, kuten istu, maa jne. Leikki on ollut todella tärkeä osa 'koulutusta'. Wii tarttuukin leluun rähinällä ja pitää kiinnikin melko hyvin; se lähtee hyvin heitetyn lelun perään ja tuokin sitä välillä. Vastaamaton kysymys on, miten tehdä lelusta mielenkiintoinen silloin kun se on esim. maassa paikallaan. Tähän kun keksin keinon, voimme käyttää palkkaa jatkossa niin, että koira saa hakea sen ,kun sen hetkinen tehtävä on suoritettu. Jos jollain on tähän vinkkiä niin mielelläni otan vastaan. Näin jäisi kädet vapaaksi, lelua ei tarvitsisi heitellä ja koira tietäisi jo suorittamaan lähtiessään, mistä se palkka tulee.

Agilityssä oma maltti on tällä hetkellä tärkein. Wii oppii salamana uusia asioita ja vaarana on tietysti se, että oppii myös niitä vääriä asioita. Ollaan pikkujuttuja jo aloiteltu, mutta 'suuremmat' jutut säästetään syyskuussa alkavalle Elina Jänesniemen pentuagilitykurssille. Esimerkiksi kontaktiesteitä en Wiille ole esitellyt lainkaan koska haluan ensin löytää sen meille oikean tavan opettaa nuo esteet. Mitä sitten olemme tehneet? Keppejä olemme aloittaneet kujilla. Wii on käynyt nyt agikentällä reilut viisi kertaa ja joka kerta on tehty kujaa. Ei mennyt pitkään kun Wii ymmärsi, että kuja pitää juosta suoraan ja täysillä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kuja on niin kapea, että koira juuri ja juuri mahtuu juoksemaan suoraan ilman, että tarvitsee varsinaisesti pujotella. Eilen lisäsin verkot kujaan, jotta tottuu niihinkin. Eilen myös kokeilin ensimmäistä kertaa lähettää Wiin kepeille hiukan vinosti kummaltakin puolelta ja hienosti hiffasi tämänkin ja juoksi kujaa into piukalla. Keppien lisäksi olemme harjoitelleet putkea. Eilen päästiin tässäkin asiassa askel eteenpäin, kun Wii meni kaarevaan putkeen ilman apuohjaajan avustusta. Edellämainittujen lisäksi olen ottanut hyppyesteellä (rima maassa) ohjauskäännöksiä sekä edestä että kiertäen. Eilen lisättiin esteharjoitteluun myös maassa oleva rengas. Namiavulla neiti hyppäsi renkaan heti ja onnistumisprosentti oli tämän esteen osalta eilen 100% :). Kyllä tuon otuksen kanssa on hauska tehdä töitä. Se kun on niin ennakkoluuloton intopallero, että välillä menee omat jalat (ja ajatuksetkin) aivan sekaisin :).

Blogi avattu!

Päätin pitkällisen pähkäilyn jälkeen avata Wiille oman puuhablogin, koska Otus Oravainen on niin mainio tapaus ja ehkä parin vuoden päästä näitä juttuja on itsekin hauska lukea. Ja jos niistä on viihdykettä ja treeniapua muille, aina parempi. Ja jos meidän treenijutut kuulostaa ihan kummallisilta niin apua ja neuvojakin saa tarjota kommenttien muodossa :).

Ihan alkuun haluan esitellä tämän pienen karvaotuksen, joka muutti meidän pilkkulauman jatkoksi kesäkuussa 2011. Neiti on siis shetlanninlammaskoira, viralliselta nimeltään Käpäläkoplan Wii (s.15.4.2011). Tuskaisan nimenpohdinnan jälkeen en päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen ja päätin pitää virallisen nimen myös kutsumanimenä. Nimestä on sittemmin jalostunut erinäisiä lempinimiä, kuten Wiipotin, Wiiropää, Wiipeltäjä, Wiipula. Karvaotus tuntee myös enempi vähempi hellittelynimet pikkuorava, rottalainen ja pölypallo. Ajatuksena olisi, että Wiin kanssa pääsisimme jonain päivänä kokeilemaan agilityä miniperspektiivissä. Saattaa olla, että siinä sivussa hiukan tokoilemme eikä mejä:kään ole kokonaan poissuljettu harrastelistaltamme. Aika näyttää...